Åke Granlund
Åke Ragnar Granlund (28. huhtikuuta 1914 Porvoo – 4. toukokuuta 1988 Helsinki[1]) oli suomalainen kielitieteilijä. Väiteltyään itäuusmaalaisista ruotsalaisperäisistä paikannimistä hän sai filosofian tohtorin arvon 1956.
Granlund oli vuosina 1956–1962 ruotsin kielen lehtori Helsingin yliopistossa ja Svenska handelshögskolanissa Helsingissä sekä Handelshögskolanissa ensin vuosina 1962–1964 dosentti ja 1964–1977 professori.[1]
Granlund tutki Uudenmaan ruotsinkielisiä paikannimiä, ja väitteli 1956 aiheesta Studier över östnyländska ortnamn, jossa hän käsittelee Helsingin itäpuolisia ruotsalaisperäisiä pitäjän- ja kylännimiä. Kirjoituksessaan Nylandsdelen av det danska itinerariet (1963) hän tutki uusmaalaisia nimiä kuvauksissa, jotka käsittelevät Tanskasta Ruotsin ja Suomen rannikon kautta Porkkalaan ja Viroon kulkevia muinaisia purjehdusreittejä. Hän tutki myös Uudenmaan asuttamisesta kertovia paikannimiä (1972, 1978), ja tutkielmassa En västnyländsk namntyp hän käsitteli -ans-loppuisia (Basans, Botans jne.) länsiuusimaalaisia talojen ja kylien nimiä (1965).[1]
Lähteet
- ↑ a b c Åke Granlund[vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta
- (sv) Lars Huldén, Festskrift till Åke Granlund 28.4.1984 / [redigerats av Lars Huldén ... [ja muita]., Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki, (ISSN 0039-6842 ja 2490-1547)
| ||||||||||||||
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
