Arviointi

Arviointi eli evaluaatio tarkoittaa suppeimmillaan oppimistulosten arviointia, laajemmin ymmärrettynä myös opetusprosessin panoksiaselvennä, tuloksiaselvennä sekä myöhempiä koulutuksellisia vaikutuksia.[1]

Arvioinnin muotoja

Arvioiva palaute

Jos arviointi näytetään oppijalle, on arviointi samalla myös palautetta, jonka avulla oppija voi oppia suorituksestaan ja parantaa sitä.

Hyvän palautemekanismin elementit voi tiivistää seuraavasti:

  • selkeä kuvaus vaaditusta suoriutumisesta,
  • tieto oppilaan senhetkisestä suoriutumisesta,
  • vertailu, joka tähtää tiedon tuottamiseen näiden kahden välisestä erosta sekä
  • tämän tiedon käyttö eron kiinni kuromisessa.[2]

Absoluuttinen arviointi

Absoluuttinen arviointi vertaa arvioinnin tulosta tiettyyn normiin.[1]

Suhteellinen arviointi

Suhteellinen arviointi vertaa tulosta muihin tuloksiin (esim. saman ryhmän muiden oppilaiden tuloksiin).[1] Ylioppilaskirjoituksissa käytetään suhteellista arviointia.

Diagnostinen arviointi

Diagnostinen arviointi eli toteava arviointi selvittää oppilaiden kykyjä ja tietotaidollista lähtötasoa.[1]

Formatiivinen arviointi

Formatiivinen arviointi on opetuksenaikaista motivoivaa ja ohjaavaa arviointia.[1]

Summatiivinen arviointi

Summatiivinen arviointi tarkoittaa opetuksen päättöarviointia, jolla voi olla myös ennustava tehtävä.[1] Ylioppilastutkinto on lukion summatiivinen arviointi.

Sisäinen arviointi

Sisäinen arviointi on arviointia, jossa arviointikriteerit ja itse arvioinnin tekevät oppilaitoksen opettajat.

Ulkoinen arviointi

Ulkoinen arviointi on arviointia, jossa arviointikriteerit ja arvioinnin tekee oppilaitosta hallinnoiva taho. Ylioppilaskirjoituksissa käytetään ulkoista arviointia.

Itsearviointi

Itsearviointi on arviointia, jonka oppilas tekee itse omasta suorituksestaan.

Vertaisarviointi

Vertaisarviointi on arviointia, jossa oppilaat arvioivat toistensa suorituksia, joko yksilöinä tai ryhmissä.

Ryhmäarviointi

Ryhmäarviointi on arviointia, jossa oppilasryhmät arvioivat joko toistensa (vertaisarviointi) tai omaa suoritustaan (itsearviointi).

Viivästetty arviointi

Viivästetty arviointi (evaluation of the enduring effects of education). Toimintaa, jonka avulla arvioidaan koulutustulosten pysyvyyttä ja todellisia koulutusvaikutuksia. Jo koulutukselle tavoitteita määritettäessä tulee pitää mielessä, että lopullisten tavoitteiden tulee ulottua siihen toimintaan, jonka hallitsemiseksi koulutustarvetta on esiintynyt ja johon toimintaan koulutettavat koulutuksen päätyttyä joutuvat. Tavoitteina eivät tällöin viime kädessä ole vain yksittäiset tiedot, taidot ja asenteet, vaan niiden kokonaisvaltainen soveltaminen käytännön tilanteisiin. Viivästetty arviointi suoritetaan toistuvina mittauksina siten, että viimeiset mittaukset tapahtuvat vasta sitten, kun jonkin verran aikaa on kulunut koulutuksen päättymisestä.[3]

Kehittävä arviointi

Kehittävä arviointi on lähtöisin konstruktivistisesta oppimisnäkemyksestä, jonka taustana on humanistinen ihmiskäsitys ja kognitiivinen tietokäsitys. Kehittävässä arvioinnissa keskustellaan arvioitavasta prosessista yhdessä. Molemmat osapuolet (kaikki prosessiin osallistuvat) oppivat. Kehittävässä arvioinnissa käytetään konsultaviisista lähestymistapaa ja arviointikeskusteluja.

Katso myös

  • Arvosana
  • Tentti

Lähteet

  • Ihme, Irene: Arviointi työvälineenä. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-952-451-412-5.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Hirsjärvi, Sirkka: Kasvatustieteen käsitteistö, s. 16. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06754-0.
  2. ↑ Atjonen, P.: Hyvä, paha arviointi, s. 89. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-26-5652-3.
  3. ↑ Hirsjärvi, Sirkka: Kasvatustieteen käsitteistö, s. 205. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06754-0.

Aiheesta muualla

  • Päivi Atjosen haastattelu (11 min videotallenne, 2013). Kantti.net.