Gullåkran lur

Gullåkran lur (lue venyttämällä: lur, tai myös Gullåkran torvi) on Skandinavian pronssikulttuurissa käytössä ollut lur, joka oli pronssinen puhallinsoitin. Se löytyi Staffanstorpista Skånesta Ruotsista vuonna 1840. Lur oli tutkijoiden mukaan uskonnollissävytteisten rituaalisten tilaisuuksien seremoniasoitin. Tämä lur ajoitetaan Monteliuksen periodille III eli 1300–1100 eaa.^[1][2][3]

Lur löytyi vuonna 1840, kun Gullåkran suolla kaivettiin turvetta. Lur löytyi 1,5 metrin syvyydestä yhdessä veneen jäänteiden ja suuren eläimen jäänteiden kanssa (hevonen?^[2]). Läheltä lurin löytöpaikkaa löydettiin vuonna 1911 pronssinen kaularengas, joka painoi 83 grammaa ja jonka sisähalkaisija oli yli 11 senttimetriä. Renkaan päät olivat koukkuun taivutetut pallomaiset ulokkeet, jotka toimivat samalla renkaan lukkona.^[1][3]

Jo kauan on tiedetty, että suohon on jäänyt eläimiä tai sinne on heitetty eläinten jätteitä. Suosta tunnetaan poronsarvet ja kauriin, hirven ja hevosen luita. Lurit ovat löytyneet lähes aina suoturpeesta. Suohon ne ovat yleensä joutuneet, kun jumalille on toimitettu votiivilahjoina uhrattavia esineitä upottamalla ne lampiin tai meren lahtiin.^[4][5][3]

Ruotsista löydetyistä 13 lurista tämä torvea muistuttava soitin on parhaiten säilynyt. Se on 1,10 metriä pitkä ja se on juotettu yhteen neljästä valetusta osasta. Siinä oli löydettäessä kiinnitettynä kantamista helpottava ketju, jossa oli 28 rengasta. Lur on sarvimaisesti kaareva, mutta soittimen suukappale on taivutettu sivulle. Sillä ei ole Skandinaviassa yleistä suuaukon koristekiekkoa, vaan sen puuttuessa se muistuttaa Wismarin torvea. Se on esillä Lundin historiallisessa museossa.^[6][3]