Kartesiolaisuus

Principia philosophiae, 1685

Kartesiolaisuus tarkoittaa René Descartesista alkunsa saanutta filosofiaa, joka ilmeni erityisesti tietoteoriassa sekä näkemyksessä nähdä mieli/sielu ja ruumis niiden "substantiaalisen yhteyden" vuoksi toisiinsa vahvasti sekoittuneina ja toisensa kanssa vuorovaikutuksessa olevina, siitä huolimatta, että ne voitiin metafysiikassa erottaa selvästi toisistaan (kartesiolainen dualismi). Nimitys tulee Descartesin latinankielisestä nimestä Cartesius. Kartesiolaisuudella on ollut vahva vaikutus tieteeseen.

Kartesiolaisia filosofeja

  • Antoine Arnauld (1612–1694)[1]
  • Balthasar Bekker (1634–1698)[1]
  • Johannes Clauberg (1622–1665)[1]
  • René Descartes (1596–1650)
  • Michelangelo Fardella (1650–1718)[1]
  • Antoine Le Grand (1629–1699)[1]
  • Adriaan Hereboord (1614–1659)[1]
  • Pierre-Sylvain Régis (1632–1707)[1]
  • Henricus Regius (1598–1679)[1]
  • Jacques Rohault (1618–1672)[1]
  • Christopher Wittich (1625–1687)[1]
  • Edmond Pourchot (1651–1734)

Katso myös

  • Kartesiolainen kielitiede
  • Kartesiolainen teatteri

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j Copleston, Frederick Charles: A history of philosophy, Volume 4, s. 174. Continuum International, 2003. ISBN 9780826468987. Teoksen verkkoversio.
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.