Paleotsooinen maailmankausi

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Paleotsooinen maailmankausi eli elämän vanha aika oli geologinen ajanjakso noin 542–250 miljoonaa vuotta sitten.^[1] Maailmankausi käsittää ajanjakson, jolla elämä kehittyi voimakkaasti merissä ja nousi maalle. Merkittävästi fossiileja alkaa esiintyä vasta paleotsooisen maailmankauden alusta lähtien. Paleotsooisen maailmankauden alussa olivat nilviäiset ja trilobiitit vallalla, keskivaiheilla kalat ja lopulta matelijat.^[2]

Paleotsooisen maailmankauden jako

• Kambrikausi 542–488,3 miljoonaa vuotta sitten
• Ordovikikausi 488,3–443,7 miljoonaa vuotta sitten
• Siluurikausi 443,7–416 miljoonaa vuotta sitten
• Devonikausi 416–359,2 miljoonaa vuotta sitten
• Kivihiilikausi 359,2–299 miljoonaa vuotta sitten
• Permikausi 299–251 miljoonaa vuotta sitten

Paleotsooista maailmankautta edelsi Ediacarakausi 635–542 miljoonaa vuotta sitten. Ediacarakausi oli osa prekambrikautta 4600-542 miljoonaa vuotta sitten.

Paleotsooinen maailmankauden evoluutio

Kambrikausi

Kambrikausi aloittaa paleotsooisen maailmankauden, se on aikakausi jolta on löydetty runsaasti siiramaisten trilobiittien fossiileja. Hieman ennen kambrikautta kehittyi monelle eläinlajille kova kuori, jonka seurauksena fossiileja on säilynyt.^[2] Tällöin päättyi suuri kylmä jakso (Varangin jääkausi). Kauden alaraja määritetään Phycodes pedum:n esiintymisellä fossiilisarjoissa.

• 
  Trilobiitteja näyttelyssä Royal Ontario Museumissa, Toronto, Ontario, Kanada.
• 
  Olenoides superbus, luonnonhistorian museo, Houston, Texas, USA
• 
  Paradoxides sp.
• 
  Kainops invius sivusta ja toinen vatsapuolelta.
• 
  Ogyopsis klotzi, Kanada.
• 
  Redlichiidae,Näyttely Luonnontieteellinen museossa Houstonissa, Texas, USA

Ordovikikausi

Ordovikikausi seurasi kambrikautta. Tällöin alkoi leuattomien kalojen kehitys, joka huipentui siluuri- ja devonikaudella kalalajiston runsauteen.^[2] Ordovikikaudella merissä eli pääjalkaisia, koralleja, merililjoja, kotiloita, meduusoja ja oikosarvia, mustekalaa muistuttavia kuorellisia nilviäisiä. Ordovikikaudella sienieläimet kehittyivät, ja ensimmäiset varsinaiset selkärankaiset, alkukalat, jotka olivat leuattomia panssarikaloja, ilmestyivät. Maalle ilmestyi alkeellisia leviä ja vedessä eli putkilokasveja. Myös maalle tulivat ensimmäiset alkeelliset kasvit ja niiden myötä ensimmäiset niveljalkaiset.^[3] Uudenlaisia trilobiitteja ilmestyi. Konodonttien suvuista seitsemän kuoli sukupuuttoon, mutta tilalle tuli yhdeksän uutta.^[3]

Uraauurtavinta kaudella oli elämän siirtyminen maalle.^[3] Kauden loppupuolella Afrikassa oli jääkausi, joka aiheutti merenpinnan laskun ja sitä myötä massasukupuuton.^[3] Ensimmäinen löydetty sienen fossiili sijoittuu siluurikauden loppuun (Tortotubus protuberans).

• 
  Illaenus schmidti, ordovikikausi, Pietarin alue, Venäjä. Näyttely Luonnontieteellisessä museossa Houstonissa, Texas, USA.
• 
  Paraceraurus, Volga, Venäjä.
• 
  Isotelus maximus, Ohio, USA.
• 
  Flexicalymene meeki, Caesar Creek, Ohio
• 
  Asaphus kowalewskii, 1856, Venäjä.
• 
  Sammaleläimen fossiili myöhäiseltä Ordovikikaudelta.

Siluurikausi

Siluurikauden alussa viimeistään, noin 430 miljoonaa vuotta sitten, ilmestyivät ensimmäiset maakasvit.^[2] Cooksoniaa pidetään yhtenä ensimmäisistä putkilokasveista.^[4][5][6] Vesirajassa kasvoi kaislojen tapaan mutta haarautuen Asteroxylon.^[7] Siluurikauden aikana elämä oli enimmäkseen merissä ja koralliriutat tulivat tällä kaudella. Niveljalkaisia, hämähäkkieläimiä ja skorpioneja tuli maalle.^[6] Edellisellä kaudella maalle rantautuneet kasvit alkoivat selvästi lajiutua.^[6] Merissä eli leuattomia alkukaloja, joista tunnetuimmat ovat Ostracoderm -panssarikalat.^[8] Merissä eli myös lonkerojalkaisia, trilobiitteja ja merililjoja.^[6] Siluurikaudella syntyivät monet öljykerrostumat merieläinten kerrostuttua ja fossiloiduttua.^[9] Kausi päättyi, toisin kuin monet muut kaudet, ilman minkäänlaista joukkosukupuuttoa. Ensimmäinen löydetty sienen fossiili Tortotubus protuberans sijoittuu siluurikauden loppuun. Niitä on löydetty useammasta paikasta, New Yorkista, Gotlannista, Ruotsista ja Kerrera Inner -saarelta Hebrideiltä.^[10]

• 
  Spathacalymene nasuta trilobiitti fossiili, Indiana, USA.
• 
  Dalmanites limulurus, New York, USA.
• 
  Arctinurus boltoni (Bigsby, 1825), New York State, USA.
• 
  Silurian aikaista merenpohjaa. Löytöpaikka: Dudley, West Midlands, England. Esillä Bristolin kaupungin museossa.
• 
  Sammaleläimen fossiili siluurikaudelta, Indiana, USA.
• 
  Cooksonia paranensisksen arvellaan olleen ensimmäisiä putkilokasveja maalla. Fossiili Brasiliasta.

Devonikausi

Devonikausi oli kalojen valtakautta.^[2] Trilobiitteja oli vielä tällä kaudella, mutta kauden loppuun tultaessa ne hävisivät.^[11] Luultavasti varsieväistä tai keuhkokalaa muistuttavasta kalasta kehittyi alkusammakkoeläin Ichthyostega (kalasammakko), joka pystyi kävelemään maalla.^[12] Kasvit olivat kehittyneet kasvamaan maalla jo ordoviki- ja siluurikausilla, mutta vasta devonikaudella ne alkoivat yleistyä maalla. Aluksi ne olivat juurettomia ja lehdettömiä liekomaisia kasveja, jotka lisääntyvät itiöillä tai suvuttomasti.^[11][13] Ensimmäiset kasveilla elävät niveljalkaiset alkoivat kehittymään; pääasiassa punkkeja ja siivettömiä hyönteisiä.^[2][11] Kauden loppupuolella alkoi lajien määrä kasvaa ja monipuolistua. Kauden loppuun mennessä oli saniaisia, kortteita ja ensimmäiset siemenkasvit olivat ilmaantuneet, ja ensimmäiset puut ja niistä muodostuneet metsät.^[11] Tätä nopeaa kasvillisuuden muutosta on kutsuttu devonikauden räjähdykseksi.^[13]

• 
  Euramerikka muinainen pienen luokan jättiläismanner, joka koostui Pohjois-Amerikasta eli Laurentiasta ja Pohjois-Euroopasta eli Balticasta, se syntyi devonikauden alussa.
• 
  Chaleuria cirrosa fossiili, Luonnontieteellinen museo Chicago, Illinois, USA.
• 
  Archaeopteris fossiili, Luonnontieteellinen museo Chicago, Illinois, USA.
• 
  Archaeopteris fossiili, Luonnontieteellinen museo Chicago, Illinois, USA.
• 
  Paraspirifer bownockeri, pyritized brachiopods, Lucas County, Ohio, USA.
• 
  Koneprusia brutoni trilobiitti, Etelä-Marokon Anti-atlas -vuoristossa, devonikaudelta.

Limittäin devonikauden ja kivihiilikauden välissä kasvit nousivat kukoistukseensa. Sphenophyta oli ensimmäisiä kasvifossiileja joita voitiin epäröimättä sijoittaa myöhäiselle devonikaudelle.^[14] Myöhäisellä devonikaudella ja aikaisella kivihiilikaudella maalla kasvoi myös tuuhea haarautuva alkusaniainen Cladoxylon^[15] ja Wattieza. Duisbergia oli hieman osmankäämiä muistuttava puu. Kaudella oli jo saniaispuita ja alkeellisia sinettipuita.^[2] Kiivihiilikaudella sphenophytes on haarautunut moniin erilaisiin kasvisukuihin. Niissä on pensasmainen sphenophyllum, pieniä nurmikasveja kuten equisetites ja phyllotheca, sekä puita, jopa kolmekymmentä metriä korkeaksi kasvava calamites.^[14]

• 
  Trimerophyton, Senckenberg museo, Frankfurt.
• 
  Psilophyton dawsonii Luonnonhistorian museo, Milano.
• 
  Calamitesin fossiili Sedgwickin museo.
• 
  Calamitesin fossiili Sedgwickin museo.
• 
  Calamites
• 
  Lepidodendron lehti.
• 
  Lepidodendron lehti.
• 
  Fossiili Lepidodendron varresta.

Kivihiilikausi

Kivihiilikaudella oli jättiläispuiden muodostamia metsiä.^[16][17][18] Syiksi siihen, että puut fossiloituivat, on epäilty ligniiniä hajottavan bakteeriston puuttumista, ja että puut olisivat uponneet suoperäiseen maastoon ennen kuin aerobiset bakteerit ehtivät hajottaa niitä. Sienille ei ollut vielä tuolloin kehittynyt kykyä hajottaa ligniiniä eli kykyä valkolahoon,^[19] joten puut eivät kaaduttuaan hajonneet niidenkään toimesta.^[17][18] Tältä ajalta ovat kivihiilikerrostumat peräisin^[17][18] ja ne saattoivat olla jopa 11–12 metriä paksuja.^[16] Ilman happipitoisuus nousi jopa 35 % josta oli seurauksena suurempien hyönteisten kehittyminen.^[18][16] Noin 315 miljoonaa vuotta sitten kivihiilikaudella sammakkoeläimistä kehittyivät vähitellen tasalämpöiset matelijat jotka munivat kuorellisia munia.^[16] jotka lajiutuivat nopeasti permikaudella, jolloin suuressa osassa maapalloa vallitsi kuiva ilmasto ja jääkausijakso. Ensimmäiset havupuut ja siemenkasvit ilmestyivät kauden aikana.

Permikausi

Permikauden ilmasto oli jääkauden kylmä monsuuni-ilmasto,^[20] joka saattoi vaikuttaa matelijoiden kehittymiseen.

Paleotsooinen maailmankausi päättyi monien meressä ja maalla elävien lajien massasukupuuttoon permikauden lopussa noin 245 miljoonaa vuotta sitten, joka on pahin koskaan tiedossa ollut, pahempi kuin dinosaurusten tuho liitukauden lopussa.^[20]

Ilmasto oli kauden alussa jonkin verran nykyistä lämpimämpi ja kosteampi, kuivui kauden keskivaiheilla ja ensin kostui, sitten kylmeni kauden lopulla. Kauden lopussa suuri osa mantereista oli yhdessä Pangea-mantereena. Nykymantereet irtautuivat Pangeasta mesotsooisella maailmankaudella.^[20]

Paleotsooisen maailmankauden tarkempi jako

Kansainvälinen paleotsooisen maailmankauden jako:^lähde?

Katso myös

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paleotsooinen maailmankausi.

• Trimerophytopsida
• Geologiset kaudet
• Fanerotsooinen eoni
• Mesotsooinen maailmankausi
• Prekambrikausi

Lähteet

Aiheesta muualla

• Belowground rhizomes in paleosols: The hidden half of an Early Devonian vascular plant (englanniksi)
• University of California Museum of Paleontology: Introduction to the Cladoxylopsida (englanniksi)
• University of California Museum of Paleontology: The Paleozoic Era (englanniksi)
• A History Of Life On Earth: The Palaeozoic Era (englanniksi)
• University of California Museum of Paleontology: Ordovician Period (englanniksi)
• American Museum of Natural History: Ordovician Period Trilobites Kuvia.