Periplus

Periplus (m.kreik. περίπλους, periplūs tai periplous, ”ympäripurjehdus”; mon. περίπλοι, periploi)[1] on antiikin kreikkalaisen maantieteellisen kirjallisuuden lajityyppi, jonka teokset kuvaavat jonkun meren, useimmiten Välimeren ja/tai Mustanmeren, rannikoita. Ne oli tarkoitettu käytännön oppaiksi merenkulkijoille.[2][3][4]

Periplus-teokset kuvasivat rannikoita sekä niiden satama- ja ankkuripaikkoja ja niiden välisiä etäisyyksiä. Ne voidaan rinnastaa maateitse matkaaville tarkoitettuihin itinerarium-teoksiin. Periplus-teoksiin liittyvät läheisesti periegesis-teokset eli maantieteelliset kuvaukset, jotka antavat laajempia maantieteellisiä tietoja maista ja meristä.[4]

Joitakin lajityypin teoksia on säilynyt nykyaikaan kokonaan tai osittain. Suuri osa teoksista tunnetaan vain muiden antiikin aikaisten tai bysanttilaisten kirjailijoiden tekemistä lainauksista.[5] Kreikkalaisten lisäksi samanlaisia teoksia tekivät myös karthagolaiset, tunnetuimpana Hanno Merenkulkija.

Periplus-teoksia

Tunnettuihin periplus-teoksiin lukeutuvat:

  • Agatharkhides: Punaisestamerestä (kreik. Peri tēs Erythrās thalassēs; lat. De Mari Erythraeo)
  • Agathemeros: Maantieteen yhteenveto lyhennelmänä (Tēs geōgrafias hypotypōseis en epitomē; Geographiae informatio) (loppuosa teoksesta)
  • Arrianos: Mustanmeren periplus (Periplūs tū Eukseinū Pontū; Periplus Ponti Euxini) (n. 132 jaa.)[2]
  • Artemidoros Efesoslainen: Geografia eli Maantieteen kuvaukset (Ta geōgrafūmena) eli Periplus
  • Hanno Merenkulkija: Periplus
  • Markianos Herakleialainen: Ulkoisen meren periplus (Periplūs tēs eksō thalassēs) (n. 400 jaa.)[2]
  • Massalialainen periplus (500-luku eaa.?)[6]
  • Menippos Pergamonlainen: Sisäisen meren periplus (Periplūs tēs entos thalassēs) (1. vuosisata eaa.)[7][8]
  • Pseudo-Skylaks: Periplus (Periplūs tēs thalassēs oikūmenēs Eurōpēs kai Asias kai Libyēs) (n. 338/337 eaa.)[9]
  • Pseudo-Skymnos: Periodos Nikomedeelle (Periodos pros Nikomēdē) (n. 127–120/110 eaa.)[10]
  • Punaisenmeren periplus (Periplūs tēs Erythrās Thalassēs; Periplus Maris Erythraei) (1. vuosisata jaa.)[2]
  • Stadiasmus Maris Magni (Stadiasmos ētoi periplūs tēs megalēs thalassēs) (n. 250–300 jaa.)[2]

Lähteet

  1. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: περίπλους An Intermediate Greek-English Lexicon. 1889. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Bunson, Matthew: Encyclopedia of the Roman Empire, s. 419-420. Facts on File Library of World History. Infobase Publishing, 2014. ISBN 9781438110271. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Adkins, Lesley & Adkins, Roy A.: Handbook to Life in Ancient Rome, s. 171. Oxford paperbacks. OUP USA, 1998. ISBN 0195123328, 9780195123326. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ a b Kish, George: A Source Book in Geography, s. 21–. Source books in the history of the sciences, nide 14. Harvard University Press, 1978. ISBN 9780674822702. Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Arnaud, Pascal: New Light on the Stadismus Maris Magni and its Periplographic Context topoi.org. Viitattu 10.1.2022.
  6. ↑ Sinner, Alejandro G. & Velaza, Javier: Palaeohispanic Languages and Epigraphies, s. 27. Oxford University Press, 2019. ISBN 9780192508188. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Smith, William: ”Menippus (8)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Menippus (2) Oxford Classical Dictionary. Viitattu 15.1.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Matijašić, Ivan: Scylax of Caryanda, Pseudo-Scylax, and the Paris Periplus: Reconsidering the Ancient Tradition of a Geographical Text revistas.usp.br. Viitattu 10.1.2022.
  10. ↑ Baronowski, Donald Walter: Polybius and Roman Imperialism, s. 40–42. Classical studies. A. & C. Black, 2013. ISBN 9781472504500. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta periplus-teokset Wikimedia Commonsissa