Phil Hill
Tämä artikkeli käsittelee autourheilijaa. Jääkiekkoilija Phil Hillistä on eri artikkeli.
| Phil Hill | |
|---|---|
 Phil Hill (vasemmalla) ja Jackie Stewart vuonna 1991 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Philip Toll Hill |
| Syntynyt | 20. huhtikuuta 1927 Miami, Florida, Yhdysvallat |
| Kuollut | 28. elokuuta 2008 (81 vuotta) Salinas, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |  Yhdysvallat |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1958–1964, 1966 |
| Talli(t) | Maserati, Ferrari, Cooper, Porsche, ATS, Lotus, Eagle |
| Kilpailuja | 51 |
| Maailmanmestaruuksia | 1 (1961) |
| Voittoja | 3 |
| Palkintosijoja | 16 |
| Paalupaikkoja | 6 |
| Nopeimpia kierroksia | 6 |
| MM-pisteitä | 94 (98) |
| Ensimmäinen kilpailu | Ranskan GP 1958 |
| Ensimmäinen voitto | Italian GP 1960 |
| Viimeinen voitto | Italian GP 1961 |
| Viimeinen kilpailu | Italian GP 1966 |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Philip Toll Hill (20. huhtikuuta 1927 Miami, Florida, Yhdysvallat – 28. elokuuta 2008 Salinas, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen autourheilija. Hän saavutti ensimmäisenä yhdysvaltalaisena Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden ajaessaan Ferrarilla vuonna 1961. Hän voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuosina 1958, 1961 ja 1962. Hill on ainoa F1-maailmanmestari, jolla on alle 100 pistettä.[1]
Pianonsoittoa opiskellut Phil Hill aloitti kilpa-autoilun vuonna 1947. Hänen molempien vanhempiensa kuoltua 1951 hän osti 2,6-litraisen Ferrarin ja alkoi kilpailla sillä hyvällä menestyksellä. Viisikymmentäluvun puolivälissä hän oli noussut USA:n urheiluautosarjojen ykköskuljettajaksi. Le Mansin ajot hän voitti kolme kertaa (joka kerta Olivier Gendebienin kanssa). Hän oli ensimmäinen amerikkalainen Le Mans -voittaja. Menestyttyään kotimaassaan hän muutti Eurooppaan ja otti tähtäimeensä autourheilun kuninkuusluokan, Formula ykköset.
F1-ura
Hill ajoi uransa ensimmäisen F1 -kilpailun vuonna 1958 Ranskassa Maseratin -autolla ja heti kilpailun jälkeen Ferrari palkkasi Hillin talliinsa. Tämän jälkeen Hill saavutti useita pistesijoja kisoissa ja ensimmäinen GP -voitto irtosi Ferrarin kotiradalta Monzasta vuonna 1960. Se oli ensimmäinen amerikkalaiskuljettajan GP-voitto sitten vuoden 1921. Hillin voitosta tekee erityisen myös se, että kyseessä oli viimeinen voitto F1:ssä joka saavutettiin etumoottorisella autolla.
Vuonna 1961 Hill nappasi maailmanmestaruuden Ferrari 156 -autolla, jolla hän ja mestaruutta myös tavoitellut saksalainen Wolfgang Von Trips hallitsivat MM-sarjaa. Mestaruus ratkesi traagisesti Hillin hyväksi kauden toiseksi viimeisessä MM-kilpailussa Monzassa, kun Von Trips ja nuori Jim Clark ajoivat yhteen. Von Trips ajautui ulos radalta ja kuoli ulosajon seurauksena. Hill ajoi maailmanmestariksi.[2]
Seuraavalla kaudella säännöt muuttuivat, ja Ferrari putosi jälkijoukkoon. Hill ei pystynyt puolustamaan MM-titteliään, ja kun vielä riidatkin sotkivat tallin kesittymistä, siirtyi Hill seuraavaksi kaudeksi ATS-talliin ja jatkoi sieltä Cooperille, jonka autolla ajoi uransa viimeisen F1 -kilpailun vuonna 1964.
Hän menehtyi Parkinsonin taudin komplikaatioihin.
Formula 1 -tilastot kausittain
- 1958 (Maserati, Ferrari): 9 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa 10:s
- 1959 (Ferrari): 20 pistettä, sijoitus 4:s
- 1960 (Ferrari, Cooper): 16 pistettä, sijoitus 5:s
- 1961 (Ferrari): 34 (38) pistettä, maailmanmestari
- 1962 (Ferrari, Porsche): 14 pistettä, sijoitus 6:s
- 1963 (Lotus, ATS): 0 pistettä, sijoitus -
- 1964 (Cooper): 1 piste, sijoitus 19:s
- 1965 (Eagle): 0 pistettä, sijoitus -
Lähteet
Aiheesta muualla
- Phil Hillin kotisivut (englanniksi)
- GrandPrix.com / Phil Hill (englanniksi)
- Forix / Phil Hill (englanniksi)
- Phil Hill Story - Formula One World Champion dokumenttifilmi 24:57 min] (englanniksi)
Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit
| ||||||||||
