Pridi
| Pridi Banomyong | |
|---|---|
 | |
| Thaimaan 7. pääministeri | |
| 24. maaliskuuta 1946 - 23. elokuuta 1946 | |
| Edeltäjä | Khuang Abhaiwongse |
| Seuraaja | Thawan Thamrongnawasawat |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. toukokuuta 1900 Ayutthaya, Siam |
| Kuollut | 2. toukokuuta 1983 (82 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Puoliso | Poonsuk Banomyong |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Pridi (Pridi Phanomyong) (1900–1983)[1] oli Thaimaan pääministeri vuoden 1946 vapaiden vaalien jälkeen.[2] Hänen täytyi kuitenkin erota kuningas Ananda Mahidolin epäselvissä oloissa tapahtuneen kuoleman jälkeen vielä samana vuonna.[3]
Kiinalaista syntyperää oleva keskiluokkainen Pridi osallistui vuoden 1932 vallankaappaukseen, joka lopetti kuningas Rama VII:nnen absoluuttisen vallan ja muutti kuninkuuden perustuslailliseksi monarkiksi.[4] Vallankaappauksen jälkeen siviilien luottamusta nauttiva Pridi sai uudistaa sosiaalilainsäädäntöä; hänen mukaansa kaikki kansalaiset olivat valtion palveluksessa. Pridi myös puolsi maaomaisuuden vapaaehtoista kansallistamista, minkä johdosta hänet ajettiin kommunismisyytösten avulla maanpakoon.[5] Pridi sai palata takaisin maahan 1934, ja hänestä tuli Phahonin hallituksen sisäministeri.
Thaimaa julisti sodan Englannille ja Yhdysvalloille 1942. Japanilaisten saavuttua maahan Pridi erotettiin ja siirrettiin muodolliseen Rama VIII:nnen neuvostoon. Virassaan Pridin olisi pitänyt allekirjoittaa sodanjulistukset, mutta hänen onnistui piiloutua ja niin hänen allekirjoituksensa väärennettiin asiakirjoihin. Tämä vapautti Pridin myöhemmin sotasyyllisyydestä.[6]
Lyhyen pääministerikautensa jälkeen Pridi perusti 1947 Kaakkois-Aasian liigan tukemaan naapurimaiden kamppailua entisiä siirtomaaisäntiä vastaan[7] ja Phetsarath perustikin Laosin pakolaishallituksen Pridin suojeluksessa Bangkokissa.[8]
Helmikuussa 1949 laivaston upseerit yrittivät vallankaappauksen avulla nostaa Pridin takaisin valtaan. Hän joutui kuitenkin maanpakoon Kiinaan, missä julkaisi 1957 kirjan Yhteiskunnan väliaikaisuus, jossa hän pyrki yhdistämään buddhalaisuutta ja marxilaisuutta.[9] Myöhemmin, Thaimaan historian ensimmäisenä demokraattisena kautena Pridin maine palautui.[10]
Lähteet
- Heikkilä-Horn, M, Miettinen, J.O: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pridi Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
