Salmon P. Chase
Salmon P. Chase | |
---|---|
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja | |
6. joulukuuta 1864 – 7. toukokuuta 1873 | |
Presidentti | Abraham Lincoln (nimittäjä) |
Edeltäjä | Roger B. Taney |
Seuraaja | Morrison Waite |
Yhdysvaltain 25. valtiovarainministeri | |
7. maaliskuuta 1861 – 30. kesäkuuta 1864 | |
Presidentti | Abraham Lincoln |
Edeltäjä | John Adams Dix |
Seuraaja | William P. Fessenden |
Yhdysvaltain senaattori Ohiosta | |
4. maaliskuuta 1861 – 6. maaliskuuta 1861 | |
Edeltäjä | George E. Pugh |
Seuraaja | John Sherman |
4. maaliskuuta 1849 – 3. maaliskuuta 1855 | |
Edeltäjä | William Allen |
Seuraaja | George Pugh |
Ohion 23. kuvernööri | |
Varakuvernööri | Thomas Ford Martin Welker |
Edeltäjä | William Medill |
Seuraaja | William Dennison, Jr. |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. tammikuuta 1808 Cornish, New Hampshire, Yhdysvallat |
Kuollut | 7. toukokuuta 1873 (65 vuotta) New York City, New York, Yhdysvallat |
Puoliso | Katherine Garmiss Eliza Ann Smith Sarah Dunlop Ludlow |
Lapset | 2 |
Tiedot | |
Uskonto | episkopaalinen |
Nimikirjoitus | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] | |
Infobox OK |
Salmon Portland Chase (13. tammikuuta 1808 Cornish – 7. toukokuuta 1873 New York) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja.
Chase edusti Ohiota senaatissa vuosina 1849–1855 ja toimi sitten Ohion kuvernöörinä 1856–1860. Hänet valittiin senaattiin uudelleen, mutta hän erosi kaksi päivää kautensa alkamisen jälkeen ottaakseen vastaan nimityksen Yhdysvaltain valtiovarainministeriksi presidentti Abraham Lincolnin hallitukseen. Samaan aikaan käynnissä olleen sisällissodan takia Chase joutui hankkimaan Unionille valtavasti lisävaroja. Varojen saamiseksi hän muun muassa otti käyttöön tuloveron, otti miljardien dollarien lainat ja myi valtion obligaatioita.[1] Chasen kuva on käytöstä poistetun 10 000 dollarin setelissä.[2]
Roger B. Taneyn kuoleman jälkeen Lincoln nimitti Chasen vuonna 1864 Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi. Vuonna 1868 Chase toimi syyttäjänä Yhdysvaltain senaatissa presidentti Andrew Johnsonin virkasyyteasiassa. Chase oli jo vuonna 1860 pyrkinyt presidenttiehdokkaaksi ja pyrki toistamiseen istuessaan korkeimmassa oikeudessa, mutta ei onnistunut. Hän toimi tuomarina kuolemaansa asti.[3]
Lähteet
- Hall, Kermit L. & Ely, Jr., James W. & Grossman, Joel B.: The Oxford Companion to the Supreme Court of the United States. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780195176612.
Viitteet
- Tiffin
- Kirker
- Huntington
- Meigs
- Looker
- Worthington
- E. Brown
- Trimble
- Morrow
- Trimble
- McArthur
- Lucas
- Vance
- Shannon
- Corwin
- Shannon
- T. Bartley
- M. Bartley
- Bebb
- Ford
- Wood
- Medill
- Chase
- Dennison
- Tod
- Brough
- Anderson
- J. D. Cox
- Hayes
- Noyes
- Allen
- Hayes
- Young
- Bishop
- Foster
- Hoadly
- Foraker
- Campbell
- McKinley
- Bushnell
- Nash
- Herrick
- Pattison
- Harris
- Harmon
- J. M. Cox
- Willis
- J. M. Cox
- Davis
- Donahey
- Cooper
- White
- Davey
- Bricker
- Lausche
- Herbert
- Lausche
- J. Brown
- O’Neill
- DiSalle
- Rhodes
- Gilligan
- Rhodes
- Celeste
- Voinovich
- Hollister
- Taft
- Strickland
- Kasich
- DeWine
|