Vapaa pankkitoiminta

Vapaa pankkitoiminta tai laissez-faire-pankkitoiminta[1] tarkoittaa pankkijärjestelmää, jossa pankkitoiminta on kevyesti julkisen vallan sääntelemää ja perustuu pääosin markkinoiden lainalaisuuksiin. Järjestelmässä ei ole talletuspaon sattuessa keskuspankkia eikä valtiollista talletussuojaa, vaan sen sijaan liikepankkien täytyisi olla paremmin pääomitettuja ja liiketoimissaan varovaisempia ongelmatilanteiden, kuten yksittäisen liikepankin konkurssin, välttämiseksi. Pankkien olisi kuitenkin mahdollista ottaa vakuutuksia ongelmatilanteiden varalle samaan tapaan kuin vakuutusyhtiöt ottavat jälleenvakuutuksia (vastuuta siirretään toisen vastuulle korvausta vastaan).

Vapaata pankkitoimintaa ei harjoiteta missään päin maailmaa ja se voidaan ajatella tutkimuksen kohteena olevaksi vaihtoehtoiseksi malliksi nykyiselle keskuspankkien harjoittamalle keskusjohtoiselle rahapolitiikalle ja nykyiselle liikepankkeja koskevalle sääntelylle. Vapaan pankkitoiminnan kannattajat esittävät sitä ratkaisuksi monien nykyisen pankkijärjestelmään liittyvien ongelmien (rahapolitiikan totaalisuus, keskuspankin vastuuttomuus sen itse tekemien virheiden kohdalla, moraalikato liikepankkien pelastamisessa, liikepankkien liiallinen riskinotto keskuspankin varman väliintulon vuoksi yms.) korjaamiseksi.

Kiinnostus vapaata pankkitoimintaa kohtaan kasvoi 2008–2009 finanssikriisin seurauksena. Vapaa pankkitoiminta yhdistetään libertarismiin ja anarkokapitalismiin.

Toimintaperiaatteet

Vapaasta pankkitoiminnasta on esitetty erilaisia malleja, mutta ne sisältävät yhteisiä käytäntöjä. Vapaan pankkitoiminnan mallit esittävät suurta muutosta nykyiseen pankkijärjestelmään. Pankkijärjestelmän rakenteita muutettaisiin merkittävästi vähentämällä keskuspankin tehtäviä, rahapolitiikka vapautettaisiin markkinoiden hoidettavaksi kysynnän ja tarjonnan lakien mukaisesti sekä pankkisääntelyyn tehtäisiin muutoksia, minkä seurauksena yksittäiset liikepankit joutuisivat muuttamaan nykyisiä toimintatapojaan.

Vapaassa pankkitoiminnassa ei olisi keskitettyä keskuspankin harjoittamaa rahapolitiikkaa, vaan sen korvaisivat lukemattomien liikepankkien tekemät oman liiketoimintansa kannalta kannattavat päätökset. Tämä saattaisi vähentää valuutan vakauteen liittyviä riskejä eli inflaation ja deflaation uhkia, koska valuuttaa koskeva päätöksenteko olisi keskitetyn sijaan hajautettua. Tämä liikepankkien hajautettu päätöksenteko voisi tuoda vakautta valuuttaan sen kautta, että liikepankit eivät todennäköisesti ole liiketoimissaan yhtenäisiä vaan sen sijaan erisuuntaisia samaan aikaan. Keskuspankin täydellinen lakkauttaminen olisi mahdollista, jos sen tehtävät siirrettäisiin liikepankeille ja jäljelle jääviltä osin valtiolle.

Kansantaloudessa käytettävän valuutan liikepankit laskisivat liikkeelle markkinoilla ilmenevään rahan kysyntään vastaamalla. Kun rahalle olisi kysyntää, rahaa laskettaisiin runsaammin liikkeelle ja vastaavasti kysynnän ollessa matalaa, rahaa ei laskettaisi liikkeelle kovinkaan paljon ja liikkeellä olevan rahan määrä laskisi aikaisemmin myönnettyjen lainojen takaisinmaksun mukaisesti vähitellen (lainakanta ja rahavaranto pienenisivät). Rahapolitiikan sijaan rahavaranto reagoisi muuttuneisiin olosuhteisiin luonnollisella tavalla, mikä pyrkisi kohti hyödykkeiden ja liikkeellä olevan rahan tasapainoa rahan kysynnän ja tarjonnan kohdatessa (inflaatio ja deflaatio pysyisivät hallinnassa).

Tutkimus

Vapaan pankkitoiminnan tutkijoita ovat muun muassa professorit Lawrence H. White ja George Selgin. Friedrich von Hayek on aikoinaan kirjoittanut vapaan pankkitoiminnan mahdollisuudesta. Milton Friedmanin poika David D. Friedman on myös kirjoittanut aiheesta.

Artikkeleita tiedejulkaisuissa

  • Dowd, Kevin. The Case for Financial Laissez-Faire. The Economic Journal. Vol. 106, No. 436 (May, 1996), s. 679-687.

Katso myös

  • Kryptovaluutta

Lähteet

  1. ↑ Dowd, Kevin. Laissez-faire Banking. 1993

Kirjallisuutta

  • Glasner, David. Free Banking and Monetary Reform, 1989
  • Kevin, Dowd. Laissez-faire Banking, 1993
  • Meulen, Henry. Free Banking: An Outline of a Policy on Individualism, 1934
  • Salsman, Richard. Breaking the Banks: Central Banking Problems and Free Banking Solutions, 1990
  • White, H. Lawrence. Free Banking in Britain: Theory, Experience and Debate 1800-1845, 2nd ed., London: Institute of Economic Affairs, 2009, ISBN 0-255-36375-3
  • White, H. Lawrence. Competition and Currency: Essays on Free Banking and Money, New York: New York University Press, 1992, ISBN 0-8147-9247-2

Aiheesta muualla

  • George Selginin haastattelu aiheesta
  • EconTalk podcast, "Selgin on Free Banking"
  • YouTube, Selgin "The Private Supply of Money"
  • Lawrence H. Whiten kirjoituksia Cato Instituten sivuilla
  • Kevin Dowd: Automatic Stabilizing Mechanisms Under Free Banking
  • George A. Selgin: The Theory of Free Banking: Money Supply under Competitive Note Issue