Uskonnoton etiikka

Osa artikkelisarjaa
Uskonnottomuus
Käsitteet
  • Agnostisismi
  • Ateismi
  • Sekulaari humanismi
  • Sekularismi
Järjestöt
  • Humanistinen internationaali
  • Prometheus-leirin tuki
  • Suomen humanistiliitto
  • Vapaa-ajattelijain liitto
  • Luettelo järjestöistä
Lisää aiheesta
  • n
  • k
  • m

Uskonnoton etiikka on etiikkaa, jonka mukaan moraali ja etiikka ovat inhimillistä alkuperää.[1]

Historia

Ateismin historian yhteydessä mainitaan usein antiikin ajattelija Epikuros ja epikurolaisuus.[2] Useat valistusajan ajattelijat arvostelivat uskontoa. Paroni d’Holbach katsoi teoksessaan Systéme de la Nature (1770), että jos ihmiset ymmärtävät itsensä oikein luonnon osana, he voivat oppia että onnellisuus saavutetaan elämällä rauhassa ja sopusoinnussa toisten kanssa.[3]

Ateismi järjestäytyi länsimaissa 1800-luvulla ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja humanistien yhdistyksinä. Vapaa-ajattelijain maailmanliiton kongressien julkilausumien mukaan vapaa-ajattelijat pyrkivät hyvyyteen etiikan ja oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisen työn avulla.[4] Kansainvälisen humanistiliiton määritelmän mukaan ”humanismi on demokraattinen ja eettinen elämänasenne, joka katsoo että ihmisellä on oikeus ja velvollisuus antaa omalle elämälleen merkitys ja muoto. Se puolustaa inhimillisempää yhteiskuntaa etiikalla, joka perustuu inhimillisiin ja muihin luonnollisiin arvoihin käyttäen inhimillisiä kykyjä järjen ja vapaan tutkimuksen ilmapiirissä.”[5]

Sekulaari etiikka

Alankomaalainen lehti De Vrijdenker.

Etiikassa tutkitaan moraaliin liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää sekä hyvää elämää.[6] Moraalinormien määrittämistä kutsutaan normatiiviseksi etiikaksi. Normatiivisen etiikan tunnetuimmat suuntaukset jaetaan tavallisesti kolmeen luokkaan: velvollisuusetiikka, seurausetiikka ja hyve-etiikka.[7]

Uskontoriippumattoman käsityksen mukaan moraalikäsitykset heijastavat ihmisten yhteisöllistä elämää.[1] Pascal Boyerin mukaan ihmisillä on taipumus tulkita sisäsyntyiset moraaliset käsityksensä yliluonnollisten toimijoiden aiheuttamiksi.[8] Hänen mukaansa lapsille moraaliset käsitykset syntyvät luonnollista tietä ilman mielleyhtymiä yliluonnollisiin toimijoihin. Boyerin mukaan uskovien ihmisten moraalikäsityksiin vaikuttavat enemmän muiden ihmisten kanssa jaetut käsitykset, kuin heidän uskontojensa viralliset opit.[9] Uskonnottomat ovat puolustaneet sekulaaria etiikka muun muassa sillä perusteella, että jos henkilö kasvaa uskovaksi ja samastaa moraalin uskontoon, hylätessään uskonnon hän saattaa hylätä myös yhteisöllisen moraalin.[10]

2010-luvulla on tehty tutkimuksia ateistien arvoista eri maissa. Niiden mukaan ateistit eivät suuresti poikkea arvoiltaan muusta väestöstä. Ateistit arvostavat muun muassa vapautta, tasa-arvoa, hyväntahtoisuutta, myötätuntoa ja perhettä. Useat vastaajat ovat korostaneet tieteellisen ajattelun ja inhimillisten arvojen merkitystä elämänkatsomukselleen. Osa ihmisistä kokee näiden liittyvän kulttuurisesti ateismiin. Useissa vastauksissa on mainittu elämän rajallisuuden ja nykyhetken arvostaminen. Koska ihmisellä on vain yksi elämä, siitä kannattaa tehdä mahdollisimman hyvä esimerkiksi ”toimimalla toisten hyväksi sekä suojelemalla luonnonympäristöä tuleville sukupolville.”[11][12] Muun muassa filosofi Ilkka Niiniluodon mukaan tietoisuus yksilön elämän äärellisyydestä ja sitä seuraavan kuoleman lopullisuudesta on perustava tekijä, joka tekee elämästä ainutlaatuisen vastuullisen ja arvokkaan.[13][14]

Katso myös

Lähteet

  • Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitetään. (Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7.
  • Niiniluoto, Ilkka: Hyvän elämän filosofiaa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015. ISBN 978-952-222-240-4.

Viitteet

  1. ↑ a b Mutanen, Annikka: Mistä moraali syntyy?. Tiede, 8/2008, s. 48–53.
  2. ↑ ”Most histories of atheism choose the Greek and Roman philosophers Epicurus, Democritus, and Lucretius as the first atheist writers.” First Atheist writers 2.10.2002, päivitetty 22.10.2009. BBC. Viitattu 19.4.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Norman, Richard: On Humanism, s. 11–12. London; New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-30523-3. (englanniksi)
  4. ↑ Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  5. ↑ ”Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities.” Suomennos: Hartikainen, Erkki: Ateismi ja aatteet. Vapaa ajattelija, 2/2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2008.
  6. ↑ Crisp, Roger: Ethics (maksullinen) Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Routledge. Viitattu 13.8.2007. (englanniksi)
  7. ↑ Gordon, John-Stewart: Modern Morality and Ancient Ethics Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 1.10.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Boyer 2007, s. 320.
  9. ↑ Boyer 2007, s. 218.
  10. ↑ Sinnott-Armstrong, Walter: Morality Without God?, s. XI–XII. Oxford: Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-195-33763-1. (englanniksi)
  11. ↑ Mulukom, Valerie van: How non-religious worldviews provide solace in times of crisis The Conversation. 21.5.2020. Viitattu 8.8.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Haimila, Roosa: Mihin uskonnottomat ateistit uskovat? Katsomukset.fi. 3.6.2020. Viitattu 8.8.2023.
  13. ↑ Wahlstedt, Pekka: Hyvä elämä on uusien totuuksien luomista. Acatiimi, 2015, nro 6. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2023.
  14. ↑ Niiniluoto 2015.

Kirjallisuutta

  • Antony, Louise M. (toim.): Philosophers Without Gods. Meditations on Atheism and the Secular Life. Oxford: Oxford University Press, 2007. ISBN 978-0-19-517307-9. (englanniksi)
  • Baggini, Julian: Ateismi. Lyhyt johdanto. (Atheism. A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Helsinki: Vapaa ajattelija, 2005. ISBN 951-98702-1-0.
  • Baggini, Julian: What’s It All About? Philosophy and the Meaning of Life. London: Granta Books, 2004. ISBN 1-86207-661-8. (englanniksi)
  • Grayling, A. C.: What is Good? The Search for the Best Way to Live. London: Weidenfeld & Nicolson, 2003. ISBN 0-75381-755-1. (englanniksi)
  • Martin, Michael: Atheism, Morality, and Meaning. Amherst, New York: Prometheus Books, 2002. ISBN 1-57392-987-5. (englanniksi)
  • Martin, Michael (toim.): Ateismi. (The Cambridge Companion to Atheism, 2007.) Suomentaneet Tapani Hietaniemi ja Jussi K. Niemelä. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-311-1.
  • Rosenberg, Alex: The Atheist’s Guide to Reality. Enjoying Life Without Illusions. New York: W.W. Norton & Co., 2011. ISBN 978-0-393-08023-0. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Humanistinen etiikka. Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma (1993).
Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.